Pro puuvene

Pro Puuvene — palkinto puuvenekulttuurin edistämisestä

Suomen Puuveneilijät ry myöntää vuosittain Pro Puuvene -palkinnon suomalaisen puuvenekulttuurin edistämisestä. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin vuonna 2007, jolloin sen sai Viaporin Tuoppi.

Sääntöjen mukaan Pro Puuvene -palkinto voidaan myöntää henkilölle tai yhteisölle, joka on teoillaan tai toiminnallaan merkittävästi vaikuttanut puuveneen arvostuksen kohenemiseen Suomessa tai joka on edesauttanut suomalaisen puuvenekannan säilymistä, elpymistä ja kasvamista. Palkinto voidaan myöntää myös taholle, joka on herkeämättä ja väsymättä puhunut puuveneen puolesta.

Pro Puuvene -palkinto on puolimalli legendaarisesta Inga-Lill XXXXIV -veneestä. Se on 5.5m-luokan kilpapursi, jolla kisattiin muun muassa Kultapokaali-regatassa vuonna 1961. Inga-Lill XXXXIV oli viimeinen vene, jonka Gösta Kyntzell suunnitteli itselleen. Kaikkien nimi oli Inga-Lill ja kyseinen 5.5-luokan purjevene oli siis hänen 44. veneensä. Kiertopalkinnon on lahjoittanut Robert Paulig, jonka isoisä Gösta Kynzell oli. Robert Paulig tunnettiin myös itse erittäin innokkaana puuveneharrastajana. 

Nykyisen palkintoraadin kokoonpano on Ari Pajunen ja Seppo Syrjälä Suomen Puuveneilijöiden hallituksesta sekä konservaattori Heikki Häyhä Metropolia AMK:sta.

Pro Puuvene -palkinnon saajat palkintoraadin vuosittaisine perusteluineen:

Pro Puuvene -palkinto luovutettiin vuonna 2020 poikkeusoloissa saajan kotipaikkakunnalla. Tänä vuonna palkintoraati päätyi valinnassaan merikapteeni Joakim Håkansiin, jolle kiertopalkintona toimiva Inga-Lilla XXXXIV -purjeveneen puolimalli luovutettiin 9.6. Turussa.

Vuonna 2019 raati myönsi Pro Puuvene -palkinnon Museoviraston erikoistutkija Hannu Matikalle. Hannu on merkittävästi vaikuttanut puuveneiden säilyttämisen ja entisöinnin puolesta ja hän pitikin MeriViaporin iltatilaisuudessa kiitospuheensa jälkeen hyvin käytännönläheisen esityksen siitä, miten on mahdollista hakea Museovirastolta avustusta puuveneen entisöintiin.

Vuonna 2018 raati myönsi Pro Puuvene -palkinnon pitkän uran veneenveiston opettajana tehneelle Esko Mattssonille, jonka johdolla alkoi syksyllä 2018 muutaman vuoden tauon jälkeen taas Kuggomissa puuveneen rakennuskurssi.

Suomen Puuveneilijät ry myönsi 2017 Pro Puuvene -palkinnon valokuvaaja Jorma Rautapäälle puuvenekulttuurin edistämisestä.

Raadin perustelun mukaan Jorma Rautapää on 1970-luvulta lähtien tallentanut systemaattisesti ja pitkäjänteisesti puuvenekulttuuria, klassisia veneitä, purjehduskilpailuja ja tapahtumia pääosin Suomessa, mutta myös muissa pohjoismaissa.

Kuvausmatkat ovat suuntautuneet myös eksoottisiin kohteisiin kuten Malawiin ja Etelämantereelle.

”Kauniista veneestä saa kauniita kuvia. Minua viehättää vanhojen, klassisten veneiden mittojen ja muotojen sopusuhtaisuus”, sanoo esteetikoksi tunnustautuva Jorma Rautapää. Jorma Rautapää on perustanut ja ylläpitää sivustoa www.sailsandsea.fi, jossa hänen kuvansa ovat kaikkien nähtävillä.

Pro Puuvene 2016 -palkinto myönnettiin Helsingfors Segelsällskap ry:lle (HSS).

Perinteinen, vuonna 1893 perustettu pursiseura tunnetaan nykyään eritoten klassisten köliveneiden laivueestaan, joka on Suomen suurin. HSS:n kotisatamassa Liuskasaaressa on tätä nykyä noin 80 klassikkovenettä — enemmän kuin koko seurassa oli veneitä vuonna 1960. Laivue on sekä määrältään että laadultaan ainutlaatuinen koko maailmankin mittakaavassa.

HSS tunnetaan ennen kaikkea niin sanotuista metriveneistään eli 5m-, 5.5m-, 6mR- ja 8mR-luokan veneistä sekä saaristoristeilijöistään. Hyvin edustettuja ovat myös Kansanveneet sekä Louhi- ja Hai-luokat. Klassikkoveneiden joukossa on myös muun muassa Utö-risteilijöitä sekä Itämeren kaseja ja kuutosia.

Klassikkolaivueen vanhin vene on saaristoristeilijä Gun vuodelta 1911, uusin puolestaan vuonna 2012 valmistunut 8mR-vene Luna. Merkittävä laivue ei ole syntynyt sattumalta, vaan HSS:llä on 1990-luvulta lähtien määrätietoisesti työskennelty klassisen purjehduksen ja klassisten veneiden eteen. HSS:n klassikkokomitea pyrkii aktiivisesti tuomaan esiin ja tallentamaan purjehdukseen liittyvää kulttuurihistoriaa sekä antamaan neuvoja veneen hoidossa, korjauksessa ja säilytyksessä.

Pro Puuvene 2015 -palkinto myönnettiin Mahogany Yachting Society MYS ry:lle.

Vuonna 1992 perustettu MYS on määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti noudattanut toimintaperiaatteitaan eli edistänyt klassisten mahonkiveneitten säilymistä, uusien veneiden rakentamista ja edesauttanut veneenomistajien harrastusta aktiivisella jäsentoiminnalla.

Suuri veneyleisö tuntee MYS:n ehkä parhaiten Vene-messujen puuveneosastolta, jonne MYS on vuodesta 2002 lähtien tuonut näytille lukuisia näyttäviä puuvenekaunottaria. MYS:n osastolla kävijät ovat myös saaneet perehtyä kunnianhimoisesti koottuihin teemanäyttelyihin, kuten M&A Seppälän veistämön tai Raymond Huntin tuotantoon paneutuviin kokonaisuuksiin.

MYS:n ansioksi on luettava myös klassisten veneiden Klassikkorekisteri sekä kulttuurihistoriallisille veneille tarkoitettu K-merkintä. MYS vastaa rekisterin ylläpidosta, ja se tekee asiassa yhteistyötä Museoviraston sekä Forum Marinumin kanssa.

Mainittava seikka on myös Soukan edustalla sijaitseva Svartholmenin telakka, jota MYS alkuun vuokrasi ja jonka se myöhemmin hankki omistukseensa. Telakka on MYS:n hallinta-aikana ollut koko ajan asuttu ja veistämö on ollut aktiivisesti toiminnassa. Moni klassinen vene onkin saanut uuden elämän Svartholmenilla.

MYS:n jäsenkunnan venekalusto on monipuolinen. Se koostuu muun muassa Pettersson-salonkiveneistä alkaen 1910-luvulta, amerikkalaisista tuulilasiveneistä alkaen 1920-luvulta, suomalaisista retki- ja matkaveneistä alkaen 1940-luvulta, suomalaisista tuulilasiveneistä alkaen 1940-luvulta, suomalaisista nopeista päiväretkiveneistä alkaen 1960-luvulta, Italialaisista ja sveitsiläisistä nopeista tuulilasiveneistä alkaen 1960-luvulta sekä nyttemmin myös mahonkisista purjeveneistä.

Pro Puuvene 2014 -palkinto myönnettiin Henrik Andersinille.

Henrik Andersin on puuveneiden vannoutunut ystävä, joka on monin tavoin edistänyt suomalaisen puuvenepurjehduksen asemaa ja rikastuttanut suomalaista puuvenekantaa. Puuveneilijän ura alkoi, kun hän teetti ensin puisen kanootin, jota seurasivat Herreshoffin Haven 12 ½ sekä pieni purjehduskanootti. Ennen kaikkea on syytä mainita Henrik Andersinin entisöintiprojektit, joiden ansiosta Suomen puisten kilpapurjeveneiden kanta on saanut monta helmeä lisää. Ensimmäinen projekti oli Tore Holmin vuonna 1946 suunnittelema 6mR-vene May Be VI. Sitä seurasi Argentiinasta hankittu, Olin Stephensin vuonna 1938 piirtämä Djinn, joka niin ikään on 6mR-luokan vene. Kolmas Andersinin kuutonen on Toogooloowoo Vjoka sekin on Sparkman & Stephensin suunnittelema.

Mittavin projekteista on 21 metriä pitkä ja noin 25,5 tonnia painava 12mR-luokan Blue Marlin, joka viisi vuotta kestäneen entisöintiurakan jälkeen taas purjehtii tänä kesänä. Charles E. Nicholsonin piirtämä ja vuonna 1937 valmistunut Blue Marlin on maailmanlaajuisestikin merkittävä alus ja tällä hetkellä ainoa laatuaan Suomessa. Uuden elämän antaminen Blue Marlinille on mittaamattoman arvokas kulttuuriteko.

Kaikki entisöintityöt on tehty tinkimättömästi ja alkuperäisyyttä vaalien Suomen Puuvenekeskuksessa, joka myös lukeutuu Henrik Andersinin puuveneurotekoihin. Suomen Puuvenekeskus syntyi, kun Andersin hankki Kotkan Puuvenekeskuksen ja rakennutti laajamittaisempaa toimintaa varten nykyaikaisen veistämön. Yleisöllä on mahdollisuus seurata veneiden rakentamista ja korjaamista vuonna 2008 valmistuneen rakennuksen parvelta. Henrik Andersin on lisäksi Red Sky Craft -veistämön hallituksen puheenjohtaja.

Henrik Andersin myös purjehtii ahkerasti kilpaa veneillään. Lisäksi hän on toiminut aktiivisesti purjehduksen luottamustehtävissä, muun muassa Suomen 6mR-liiton hallituksen puheenjohtajana sekä kansainvälisen International Six Metre Association ISMA:n varapuheenjohtajana.

Pro Puuvene 2013 -palkinto myönnettiin Sulkavan Suursouduille.

Sulkavan Suursoudut on mittava puuvenetapahtuma – kenties maailman suurin. Sulkavan Suursouduille kuluukin huomattava kiitos puusoutuvenekannan säilymisestä. Tapahtuma nosti puuveneen sille kuuluvaan arvoonsa aikana, jolloin lasikuitu oli kokonaan valtaamassa Suomen rantoja.

Tapahtuman ansioksi voidaan myös lukea, että Suomessa on edelleen edustava kanta kirkkoveneitä, joskaan niitä ei enää käytetä alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Toisekseen Sulkavan Suursoudut on ollut pontimena myös perinteisen puisen soutuveneen kehittämiselle. Suurempia nopeuksia haettaessa veneet ovat kehittyneet sutjakoiksi ja virtaviivaisiksi. Mahonki ja vaneri ovat nousseet rakennusmateriaaleiksi perinteisen männyn rinnalle. Kehitystä on tapahtunut myös varustelussa: veneisiin on tullut esimerkiksi viiraa ja liukuvaa penkkiä.

Kolmanneksi soututapahtuma on tarjonnut runsaasti työmahdollisuuksia lukuisille veneverstaille ja siten osaltaan edistänyt veneentekijöiden ammattikunnan säilymistä.

Sulkavan Suursoudut syntyi veneentekijä Kauko Miettisen unelmasta vuonna 1968. Ensimmäisessä tapahtumassa kisasi 38 osallistujaa, mutta nykyään tapahtuma kerää tuhansia soutajia kiertämään Partalansaaren. Osallistujamäärät alkoivat kasvaa räjähdysmäisesti vuodesta 1984, jolloin kirkkoveneet hyväksyttiin mukaan. Ennätys saavutettiin vuonna 2003, jolloin osallistujia oli peräti 10 224. Nelipäiväiseksi tapahtumaksi kasvanut Sulkavan Suursoudut järjestetään tänä vuonna jo 46. kerran.

11.–14.7.2013 järjestettävän tapahtuman odotetaan keräävän jälleen kerran monituhatpäisen osallistujajoukon. Perinne siis jatkuu, eikä loppua ole onneksi näkyvissä.

Pro Puuvene 2012 -palkinto myönnettiin Kari Nordlundille, joka oli perustamassa Suomenlahden Puuveneilijät ry:tä vuonna 1996 ja joka toimi perustamisesta lähtien sen puheenjohtajana tämän vuoden kevääseen saakka.

Kun Suomenlahden Puuveneilijät perustettiin, puuveneen arvostus oli lahoamassa. Erityisen vähälle huomiolle olivat jääneet fiskarit, jotka kuitenkin edustavat varsin suurta osaa suomalaisesta puuvenekannasta. Yhdistyksen alkuperäinen idea olikin, että kaikenlaiset veneet ovat tervetulleita mukaan, sillä tavoitteena oli sekä puuveneen arvostuksen että käytön lisääminen. Yhdistyksen alusrekisterissä on mitä moninaisimpia venetyyppejä: soudettavasta jollasta 20-metriseen troolariin, historiallisista klassikoista juuri veistettyihin veneisiin – purjeilla ja moottorivoimalla kulkevat sulassa sovussa.

Karin jykevän puheenjohtajakauden aikana Suomenlahden Puuveneilijät on kasvanut Suomen suurimmaksi puuveneyhdistykseksi, jonka jäsenmäärä on yli 500. Karin johdolla Suomenlahden Puuveneilijät on kehittänyt toimintaansa monipuolisesti ja siten parantanut suomalaisen puuveneen arvostusta ja käyttöä – aivan alkuperäisen toiminta-ajatuksen mukaisesti. Yhdistys toimii aktiivisesti asiallisen ja ajanmukaisen puuveneen hoitotaidon levittämisessä järjestämällä muunmuassa hoito- ja muita kursseja sekä veistämövierailuja ja tutustumiskäyntejä. Puupaatti-jäsenlehdestä on vuosien mittaan kehittynyt noin 40-sivuinen varteenotettava puuvenejulkaisu.

Merkittäväksi puuvenefestivaaliksi on kasvanut myös vuosittainen MeriViapori-tapahtuma, joka kokoaa yhteen kymmeniä puuveneitä ja satoja puuveneen ystäviä Suomenlinnaan juhannusta edeltävänä lauantaina.

Pro Puuvene 2011 -palkinto myönnettiin 20-vuotista taivaltaan juhlivalle Puuveneveistäjät ry:lle.

”Jos suomalaisen puuveneen hyväksi ei nyt tehdä mitään, sen tulevat löytämään tulevien polvien arkeologit”, professori Janne Vilkuna totesi runsas 20 vuotta sitten. Suomessa oli tuolloin enemmän puuveneveistämöitä kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Pulma oli, että veistämöt olivat pääsääntöisesti yhden miehen yrityksiä, jotka toimivat hajallaan eri puolilla maata. Resursseja esilläoloon tai markkinointiin ei ollut. Veistäjät perustivatkin vuonna 1991 oman yhdistyksen Puuveneveistäjät ry:n, jonka ensimmäinen tavoite oli nostaa puuvene sekä julkisuuteen että sille kuuluvaan arvoonsa. Puuveneet nousivatkin puheenaiheeksi sekä vuonna 1992 Kotkassa järjestetyillä puuvenemessuilla että Helsingin venemessuilla, jonne puuveneet saivat oman osastonsa. Puuveneperinne oli lahoamassa osin siksi, ettei alalle tullut uusia veistäjiä. Perinteinen isältä pojalle -opetus oli tullut tiensä päähän, ja ammattikouluista valmistui tekijöitä muuhun veneteollisuuteen tai kokonaan muille aloille. Puuveneveistäjät onkin ollut aktiivisesti vaikuttamassa puuvenealan koulutuksen kehittämiseen. Merkittävä saavutus suomalaisen puuvenekulttuurin kannalta oli esimerkiksi Haminan veneenveistäjäkoulutuksen nostaminen opistotasoiseksi.

Puuveneveistäjät ry on oiva osoitus joukkovoiman tehosta. Yhdessä veistäjät ovat puhaltaneet uusia tuulia puuvenekulttuuriin ja monipuolisella toiminnallaan edistäneet suomalaisen puuvenekannan säilymistä ja elpymistä.

Pro Puuvene 2010 -palkinto myönnettiin luvialaiselle veneenveistäjälle Björn ”Nalle” Nybergille, legendaaristen Scylla-veneiden luojalle.

Luvialainen Björn ”Nalle” Nyberg kehitti norjalaisiin luotsikuttereihin ja ruotsalaisiin kostereihin perustuvan venetyypin, joka esikuvistaan huolimatta oli kuitenkin nimenomaan Nybergin oman näkemyksen mukainen.

Ensimmäinen Scylla näki päivänvalon vuonna 1966, ja reilun neljänkymmenen vuoden aikana Luvialla on veistetty yli 70 Scyllaa. Vuosikymmenten saatossa erilaisia Scylla-malleja on syntynyt neljä. Ensin oli pieni, sitten tuli iso, jota seurasi vielä keskikokoinen. Iso-Scylla synnytti ja vakiinnutti Scylla-veneiden legendaarisen maineen. Viimeisin Scylla-perheen malli on suur-Scylla, joita niitäkin on tehty jo neljä.

Scylla edustaa perinteistä veneenrakennustaitoa parhaimmillaan. Merkille pantavaa on, että Nyberg loi maineikkaan venetyypin murrosvaiheessa, jolloin veneenrakennukseen tulivat uudet materiaalit ja perinteiset puuveneet koettiin jopa aikansa eläneiksi. Nybergin työ on totisesti elvyttänyt suomalaista puuvenekantaa: Scylla-veneet ovat alusta lähtien olleet erittäin haluttuja, ja ovat sitä edelleen. Scylla on nykykielellä sanottuna todellinen brändi, jonka maineen jokainen veneistä kiinnostunut tuntee.

Kuva: Northling

Pro Puuvene 2009 -palkinto myönnettiin Puuvene-lehdelle sekä lehden päätoimittajalle Yrjö Klipille, joka perusti lehden 1995 ja luotsaa sitä edelleen.

Klassisiin veneisiin ja käsityötaitoihin erikoistunut Puuvene-lehti täyttää palkitsemisperusteiden jokaisen kohdan. Se on jo liki 15 vuotta puhunut äänekkäästi puuveneen puolesta. Neljästi vuodessa ilmestyvä näyttävä ja runsassisältöinen lehti on ehdottomasti edesauttanut suomalaisen puuvenekannan säilymistä ja elpymistä monipuolisella sisällöllään, joka on sekä innostanut että opastanut puuveneiden ystäviä.

On merkille pantavaa, että suomalaiset puuveneharrastajat saavat lukea puuveneistä omalla äidinkielellään. Vastaavia lehtiä – pääsääntöisesti englanninkielisiä – saa hakea aika kaukaa, Isosta-Britanniasta tai USA:sta.

Yrjö Klippi kiteytti itse jo ensimmäisen vuonna 1995 ilmestyneen numeron pääkirjoituksessa sekä Puuvene-lehden tarpeen että palkitsemisperusteen: ”Me olemme yksinkertaisesti ansainneet oman suomalaisen puuvenelehden, joka ryhtyy ajamaan puusta rakennettujen laivojen ja veneiden asiaa.”

Pro Puuvene 2008 -palkinto myönnettiin venemestari Erkki Lönnqvistille, etevälle veneenveistäjälle ja ansioituneelle veneenveiston opettajalle.

Erkki Lönnqvist on veneenveistäjä jo toisessa polvessa. Hän aloitti työt puuveneiden parissa jo pojankoltiaisena isänsä Sulo Lönnqvistin opissa. Isänsä veistämön lisäksi hän teki veneitä Suomen Kalastuksen ja Valkon Laivan veneveistämön palveluksessa.

Merkittävän elämäntyönsä Erkki Lönnqvist on tehnyt nimenomaan veneenveiston opettajana Kuggom Skolanissa, jossa hän aloitti jo 1972 ja työskenteli mittavan, yli 30-vuotisen rupeaman. Erkki Lönnqvistin aikana Kuggom Skolanin veneenrakennuslinja keskittyi nimenomaan puuveneisiin. Lisäksi Erkki Lönnqvist kehitti opetuksen sisältöä määrätietoisesti, minkä ansiosta Kuggomin opetus on vuodesta 1995 lähtien tähdännyt veneenrakentajan ammattitutkintoon, jonka suorittaminen kestää kolme vuotta. Sankka joukko puuveneammattilaisia on siis saanut oppinsa Erkiltä.

Ammattiopetuksen lisäksi Erkki Lönnqvist on ansainnut palkintonsa pitkäjänteisestä, väsymättömästä ja innostavasta puuvenesanoman levittämisestä puuveneharrastajille. Erkki ei ole koskaan pyrkinyt pitämään osaamistaan omana tietonaan, vaan auliisti jakanut tietämystään sadoille puuveneharrastajille Kuggom Skolanissa järjestetyillä viikonlopun mittaisilla puuveneen hoitokursseilla.

Erkki Lönnqvist nauttii jo ansaituista eläkepäivistä, mutta sekään ei ole vieroittanut häntä puuveneistä. Ammattilainen jatkaa työtään puuveneiden parissa Loviisassa.

Historian ensimmäinen Pro Puuvene -palkinto myönnettiin 2007 Viaporin Tuopille ja sen järjestäjälle eli Suomenlinnan Pursiseuralle.

Suomenlinnan Pursiseura teki jo 1980-luvulla, kun puuveneen suosio oli aallonpohjassa, erittäin rohkean päätöksen, joka perustellaan ytimekkäästi Viaporin Tuopin käsiohjelmassa: “SuPSin vahva oma puuvenekanta oli tärkeänä sysäyksenä siirtää Tuoppi elokuun puoleenväliin ja rajata osallistumisoikeus vain puuveneille.”

Viaporin Tuoppi on ennakkoluulottomasti ja määrätietoisesti puhaltanut uutta henkeä suomalaiseen puuvenekulttuuriin. Tuoppi on osoittanut, että puuvene ei suinkaan ole katoavaa kansanperinnettä, vaan elävä osa suomalaista veneilyelämää. Tuoppi tunnetaan kaikkialla. Se näkyy, ja iltajuhlien aikaan myös kuuluu.

Viaporin Tuoppi on hengeltään avoin ja kutsuva. Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa. Ja monien osallistujien kohdalla jalopuu. Tuoppi kokoaa yhteen ja samaan tapahtumaan puuveneilijöitä koko Suomenlahden rannikolta ja jopa ulkomailta. Edustettuina ovat kaikki mahdolliset venetyypit, talonpoikaisveneistä metriveneisiin. Kisaavien veneiden lisäksi myös valvontaveneet tapaavat olla Tuopissa puisia, joten myös puiset moottoriveneet ovat keskeisissä tehtävissä.

Ensimmäinen vain puuveneille pyhitetty Viaporin Tuoppi purjehdittiin 1985. Osallistuvia veneitä oli 42. Osallistujien määrä on sittemmin kasvanut merkittävästi; viime vuosina kisaavien veneiden määrä on vakiintunut noin kahteen sataan.

Viaporin Tuoppi on jo käsite. Ensi elokuun 11. päivä se purjehditaan 23. kerran – eikä loppua onneksi ole näkyvissä.